Ensimmäiseksi haluan kiittää kaikista kommenteista!

On hienoa huomata että sivustollani on uusia käyttäjiä, toivon että saisimme foorumin pyörimään vihdoinkin isolla pyörällä!

Omasta tilanteestani sen verran, että koin pienen romahduksen tuossa taannoin ja yritän taas aloitella liikuntaa uudestaan. Alku on aina hankalaa, mutta helpottavaa on se että tiedän kuinka paljon liikunnan aloittaminen taas parantaa elämänlaatua niin monella eri tavalla.

Romahduksia ja takapakkeja tulee aina, minullakin, mutta periksi ei kannata antaa. Silloin pitää vain aloitella hitaasti uudelleen, ei liikaa itseltään vaatien, vaan pikkutavoitteita asettamalla. Syömishäiriö-mörkö huutaa taustalla että "kaiken on tapahduttava nyt, heti, pian" mutta suljen korvani siltä. Samaa se on hokenut viimeiset 10 vuotta eikä se koskaan ole auttanut minua pääsemään tilaan jossa olisin ollut tyytyväinen itseeni.

Kirjoitan tämän tekstin siksi, ettei kukaan ajattele että itse olen jonkinlainen "yli-ihminen" joka treenaa menemään vain tuosta noin vain, vaikka mitä tapahtuisi.

Ei, en ole. Mutta toivon että kirjoitukseni myös antaa toivoa ettei kenenkään TARVITSE olla täydellinen. Ei sinun eikä minun.

Mutta pikkuhiljaa taas aloittelen liikkumista uudelleen ja alan taas paneutua syömisiini tarkemmin. Löytää säännöllisyyttä ja kontrolloida ahmismiskierrettä ja syömättömyyden kehää.

Tsemppiä kaikille ja tsempatkaamme myös toisiamme!

Tuossa esittelyssä kerron tietenkin olennaisimmat, eli olen 24-vuotias ja aloitin kirjoittamaan tätä blogia, koska olen jo yli 10 vuoden ajan taistellut oman syömishäiriöni kanssa, jossa on ollut aikamoinen sekoitus anoreksiaa, bulimiaa, ortoreksiaa, BED:iä ja tavallaan kai olen osaltaan kuntoutunut, mutta minun kohdallani se taitaa olla niin, että lopullisesti en koskaan tule "paranemaan", koska olen jo sen verran kroonistunut.

Mikä minua on sitten auttanut? Liikunta ja kuntoilu. Kuulostaa omituiselta, mutta odotahan vähän. Olen liikkunut aikaisemmin päämääränäni polttaa mahdollisimman paljon kaloreita, suurinpiirtein veren maku suussa.

Anoreksissa on esim. tietynlainen kaava. Laihtua, käydä puntarilla, iloita kun paino on tippunut, vihata itseään jos se ei ole laskenut. Se pätee myös moneen muuhun syömishäiriöön. Monilla syömishäiriöisillä on myös pelko saada lihaksia, koska he pyrkivät täydelliseen laihtuuteen.

Minä taas liikun nykyään hyvin eri tavalla. Se että nainen saisi "bodarin" lihakset on aika epätodennäköistä tuosta noin vain, se vaatii työtä koska naisille sellaisten lihasten kehittyminen vaatii ankaraa työtä.

Mutta olen tajunnut että lihaskuntoharjoittelu auttaa minua, ehkä se myös sopii häiriintyneen pääkroppani ajatusmaailmaan, koska yritän saada lihaksia, en tuijota vaakaa tai vaatekokoja. Kun kropassa on jonkinverran lihaksia se tekee vartalolle paljon. Kropasta tulee terveennäköinen, hoikka ja linjakas, se on samaanaikaan muodokas mutta kuitenkin siro.

Olen nyt harjoitellut myös muita lajeja kuten joogaa (uusi tuttavuus) ja pilatesta, ja se on ihmeellistä, sitä ei tuijota vaakaa tai kuntoile polttaakseen vain kaloreita. Saan tyydytystä siitä kun näen kuinka kehityn, pystyn uusiin asentoihin ja saan lisää liikkuvuutta. Ja nähdä kuinka kroppa muuttuu harjoituksen tuloksena.

Lihaskuntoharjoittelulla olen saanut lisää massaa yläkroppaani ja se taas tekee kropastani niin paljon tasapainoisemman, koska alavartaloni on aina ollut leveämpi. Toki teen myös rasvanpolttoliikuntaa, mutta siitäkin olen oppinut nauttimaan, vuosien jälkeen. Liikunta ja kehittyminen antaa minulle päämäärää, syyn nousta aamuisin, katsoa vartaloani peilistä ja katsoa sitä niin toisella tavalla, koska en tuijottele vain läskiä, läskiä, läskiä.

Huomaan että pilates on hoikentanut vyötäröäni. Että käsivarteni näyttävät paremmilta koska lihakset ovat kehittyneet. Mahani ei roiku koska pilates/jooga saavat sisäiset vatsalihakset kehittymään, huomaan sen myös ryhdissäni.

Että kaikkien näiden vuosien jälkeen VOIN katsoa peiliin ja olla YLPEÄ.

(Ajoittain tietenkin tulee niitä masis-kausia..)

Tämä on paras tapa minkä olen löytänyt taistelussani tämän sh-hirviön kanssa. Koska jos haluan kehittyä, minun on myös SYÖTÄVÄ. Ja terveellisesti. Ja VOIN syödä, hyvällä omallatunnolla. Aina se ei ole helppoa, mutta ajatusmaailmani on kääntynyt niin toisinpäin että minun on pakko tajuta että on syötävä.

Tässä siis alkupläjäys. En ole pro ana, koska en halua olla täysin sairaalloisen laiha, en saa "Kicksejä" thinspiraatiokuvista. Luulin olevani, mutta tämä ajatusmalli tökkäsi niin että päätin perustaa saitin joka sopii parhaiten minulle. Pro anailu ei ole minulle ongelma, se ei vain sovi minulle, mutta kunnioitan myös heidän näkemyksiään.

Suora linkki sivustolleni on omassa kuvauksessani "Kotisivu" tai suoraan osoitteeseen www.fit-to-be.palstani.com

 Tule vaikka vain piipahtamaan!

Toivon että löytäisin samanhenkisiä ihmisiä tai pystyisin löytämään ihmisiä jotka voisivat saada apua jota eivät ole löytäneet sh-palstoilta tai eivät mene ihan pro anan-ihanteellisuuden mukaan.

Tässä oma välivaihtoehtoni. Tervetuloa :)

Ps. Kaikki kommentit blogiani kohtaan otetaan mielellään vastaan.